Kuumailmapallot

Ilmassa majesteetillisesti purjehtiva kuumailmapallo on yhä niin poikkeuksellinen näky, että vain harva pystyy irrottamaan siitä katsettaan.

Lennettäessä ilmapalloa hallitaan pystysuunnassa polttimella ja pallon huipussa olevalla venttiilillä. Vaakasuunnassa ilmapallo purjehtii tuulen suunnan ja voimakkuuden mukaan. Tuulet vaihtelevat eri korkeuksissa, joten lentäjä voi valita reittisuunnitelmiinsa parhaiten sopivat ilmavirtaukset. Ilmapallolentämisen paras sää on pilvetön, viileä ja suhteellisen tyyni.

Ilmapallolentäjän lupakirjan voi saada 17 vuotiaana. Normaali terveys ja näkö silmälasein korjattunakin riittävät. Koulutus sisältää ilmailumääräysten mukaiset teoreettiset opinnot ja 16 tunnin lentokoulutuksen. Siihen kuuluu vähintään tunnin yksinlento opettajan valvonnassa. Koulutuksessa noustaan ainakin kerran 1500 metriin ja tehdään 20 lentoonlähtöä ja laskua vaihtelevissa tuuliolosuhteissa.

Historiaa

Ensimmäinen kuumailmapallo kohosi ilmaan vuonna 1783. Uuden ilma-aluksen keksijät, Montgolfierin veljekset rakensivat 10 metrin läpimittaisen kangaspäällysteisen pallon, jonka ala-osa oli avoin. Pallo sai nostovoimansa pallon suuaukon alla roihuavasta nuotiosta. Ensimmäinen Englannin Kanaalin ylitys tapahtui jo vuonna 1785. Tänä päivänä ilmapalloharrastukseen liittyy edelleen sen turvallisuudesta huolimatta sekä jännitystä että seikkailumieltä - eikä romantiikkakaan ole kaukana.
Uusien kuumailmapallojen kuori on polyuretaanilla tiivistettyä keinokuitua ja runkonauhat vahvistettua nailonia. Kori, poltin ja pallo kiinnitetään toisiinsa ruostumattomasta teräksestä punotuilla vaijereilla. Kori on perinteiseen tapaan rottingista punottu ja mokkanahalla reunustettu.